Arkistot

Subscribe

Get the news right in your inbox!

Hääpuku – Metsästystä kolmen maan välillä

12.11.2017 No Comments

Itseni tuntien tiesin, että hääpuku tarkoittaisi laajaa etsintäoperaatiota, sillä halusin nähdä vaihtoehtoja sekä Suomesta että Sveitsistä. Varailin ensimmäisiä sovitusaikoja jo elokuussa heti kohta kihlauksen  jälkeen. Kaveripariskunnan häihin, joissa sulhaseni oli bestmanina metsästin (sanan varsinaisessa merkityksessä) itselleni mekkoa Italiasta, Suomesta, Sveitsistä sekä Saksasta. Tämä saattaa kuulostaa suuruuden hulluudelta, mutta meiltä on niin kätevä käydä naapurimaissa, koska ajomatka on noin 1-3 h kohdemaasta riippuen. Kymmenien mekkosovitusten jälkeen löysin kuin löysinkin pukukoodiin sopivan, pitkän juhla-asun. Tuolloin olin vain vieraana. Nyt olen itse morsian ja makuni tuntien tiedän, että hääpuvun hankinnasta ei tule helppoa! Toivon tietysti parasta, mutta osaan jo pelätä pahinta.

Itselläni oli suht selkeä visio, minkä mallinen puku minulle sopii, mitä haluan korostaa ja mille kohdin vartalossani en puolestaan halua erityistä huomioarvoa.  Toki yleisesti ottaen kannattaa kokeilla kaikenlaisia pukuja sellaisiakin, mitä ei itse edes ajattelisi. Silloin voi yllättyä positiivisesti! Minäkin tein niin, vaikka tiesin, melko varmaksi millaisen puvun haluaisin. Tulevan hääpuvun pitäisi olla jotain persoonallista ja hieman erilaista!

Hääpuku kriteerini ovat seuraavat:
  • A-linjainen
  • olkaimet/hihat, jotain olkapäiden ylitse (ei siis olkaimeton)
  • pitsiä helman alareunassa sekä yläosassa, pitsitatuointi selässä olisi plussaa
  • napit selässä (ehdoton no no nyöritykselle)
  • laahus.

Ainoa missä mieleni vähän hapuilee on väri. Se olisi joko ivory (valkoisen sävy, ei kuitenkaan vitivalkoinen) tai sitten shampanjaan menevä. Kokeiltuani shampanjaan taittavaa mekkoa, siinä oli jotain kivaa erilaisuutta, eikä niin massatuotannon tuntua.

 

Hääpuku
Puku, mitä kokeilin Saksassa. Tämä ei kuitenkaan ole hääpukuni, vaikka se todella näyttävä ja kaunis olikin!

Materiaalit ovat minulle tärkeitä, koska satunnaisesti ompelen itsekin. Atoopikkona epämukavat keinokuitu kankaat ja niiden mahdollisesti sisältämät kemikaalit saivat minut unohtamaan nettikauppashoppailut Kiinasta. Ei olisi kiva viettää hääpäivää puvussa, joka ei hengitä. Tärkeänä päivänä epämukava kutina/ihottuma tai muu allergia reaktio olisi pahin painajaiseni.  Olisi aikamoista arpapeliä tilata edullinen hääpuku netistä. Laadusta ja lopputuloksesta kun ei voi koskaan tietää etukäteen. Saattaapa nettitilauksissa tulla yllätyksiäkin. Puku voi jää tulliin jumiin tai tilauksesta voi aiheutua ylimääräisiä tullimaksuja maksettavaksi. Eettisesti ajateltuna herää kysymys, onko edullisen kiinapuvun taustalla lapsityövoimaa? Jokainen tietenkin tyylillään, minulle nettitilaus ei ole vaihtoehto.

17 liikettä ja 100 pukua

Olen tähän mennessä käynyt 17 liikkeessä ja kokeillut noin 100 erilaista hääpukua. Tuohon määrään mahtuu todella paljon erilaisia pukuja ja kokemuksia. Olen huomannut, että luomukset saattavat olla todella raskaita, kun taas samantyylinen puku voi olla päällä kevyt ja ilmava. Useimmissa puvuissa on kovaa ja tönkköä tylliä, jolla saadaan kyllä volyymia, mutta helma ei laskeudu niin kauniisti kuin käytettäessä pehmeämpää tylliä.  Myös pitseihin olen kiinnittänyt paljon huomiota. Puvun malli vaikuttaa paljon siihen, miltä pitsi kokonaisuudessaan kantajallaan näyttää. Usein puvuissa käytettävä pitsi saattaa olla ohutta, kaunista ja toisinaan herkkääkin.  Kokeillessani ohuemmasta pitsistä olevia pukuja, ne saivat kuitenkin aikaan vaikutelman, että olisin kietoutunut mummolan pitsiverhoihin, enkä hääpukuun.

Oma suosikkini pukumerkeistä oli Morilee! Olen löytänyt 2 ylivoimaista vaihtoehtoa, toisen Morileeltä ja toisen V&V:ltä.  Puvut ovat kuin yö ja päivä siis täysin vastakohdat toisistaan! Saa nähdä kumpaan näistä päädyn vai jatkuuko metsästys?

Hääpuku liikkeessä vierailin ensimmäisen kerran kesälomallani Suomessa. Aloitin jahdin Tampereelta ja jatkoin etsintöjä lokakuussa Sveitsissä ja Saksassa. Marraskuun alussa palasin Suomen tarjonnan pariin lyhyellä Suomi-visiitilläni. Odotukseni erityisesti Helsinkiä kohtaan olivat suuret, onhan se sentään Suomen isoin kaupunki. Villikorttini osui sattumalta vielä yhteen pieneen kaupunkiin, mikä osoittautuikin oikeaksi helmeksi! Tarinan opetus: ei siis kannata lähteä merta edemmäksi kalaan. Suomestakin löytyy muutamia aivan ihania liikkeitä! Hääpukuliikkeiden kirjosta ja kokemuksistani kerron enemmän seuraavalla kerralla.

 -A-

No Comments

Leave a Reply

Behind the blog is writing Finnish woman who moved 8 years ago to Switzerland. I am married with Swiss husband and we have baby boy born in August 2019. We live in small village in middle of countryside next to the Swiss alps. I love everything that is visual and creative. Therefore interior, baking and traveling are big part of the blog besides the normal life. I also would like to know you as a reader. I am happy to receive your comments, greetings or feedback. Welcome on board!

Anniina

Archive

Connect

Follow

Latest Posts

Key words

×