Arkistot

Subscribe

Get the news right in your inbox!

Kyyneleitä 2167 metrissä – Kosinta tarina

23.9.2017 No Comments

Heräsimme varhain heinäkuisena lauantai aamuna. Minun vielä peitonalla makoillessani unenpöppörössä Sulhaseni Daniel oli noussut valmistelemaan matkaeväitä. Olimme lähdössä jälleen vaellusreissulle alpeille. Daniel oli luvannut hoitaa majoituksen ja olimme yhdessä suunnitelleet vaellusreitin Grindelwald-nimiselle alueelle noin 1,5 h ajomatkan päähän kotoamme. Tarkka vaelluskohteemme oli First-niminen huippu ja Bachalpsee-järvi.

Parkkeerasimme auton ja hyppäsimme hiihtokondolan kyytiin. Puolentunnin hissimatkan jälkeen saavuimme ylös ravintolalle, mistä meidän oli tarkoitus aloittaa vaellus kohti Bachalpseetä.  Daniel kuitenkin houkutteli minut ensin panorama-sillan päähän ihastelemaan aamuisia näköaloja pilvimuodostelmineen. Olimme niin varhain liikkeellä, ettei siellä ollut vielä juurikaan muita ihmisiä.

Vapisevin askelein hivuttauduin lähemmäksi tuota osittain lasista näköalasiltaa. Sattuneesta syystä hieman tutisutti, sillä maata jalkojen alla näkyi jossain kaukana alapuolella. Ajatus mahtavasta kuvauspaikasta motivoi kuitenkin jatkamaan eteenpäin sillalla. Päästyäni päähään saakka käännyin kaivamaan kameraani repusta, samassa Daniel olikin polvistunut eteeni sormusrasian kanssa ”Menetkö naimisiin kanssani”? Onnen kyyneleiden valuessa poskilla vastasin myöntävästi 2167 metrin korkeudessa. Tosin huomasimme Danielin salaa kuvaamalta Gopro-videolta jälkeenpäin, että ensimmäiset sanani olivatkin VOI EI! 😀


 

Yllätykset eivät loppuneet vielä siihen, sillä vaelluksen jälkeen hotellille palattuamme ja kirjauduttuamme sisään sain tietää, että meillä oli käytössämme hotellin Spa-alue ja huoneena sviitti. Niinpä rentoiduimme saunoen ja uiden. Kihloja juhlistimme vielä kynttiläillallisella kuohuviinin kera miettien, miten kertoisimme ilouutisen lähipiirillemme! Tuo heinäkuinen viikonloppu oli ehdottomasti tähän astisen elämäni ikimuistoisin!

Kihlasormuksen kaiverrus

Koska Daniel ei ollut varma nimettömäni koosta, hän kosi minua liikkeestä lainatulla mallisormuksella. Myöhemmin varasimme liikkeestä ajan sormuksen tilausta varten. Ilouutisia kertoassamme heräsi mielenkiinto vanhenpiamme kohtaan, miten ja missä isämme olivat aikanaan kosineet? Liekö varhaisdementia iskenyt jo, mutta kummankaan vanhemmilla ei ollut asiasta muistikuvia. Tästä viisastuneina päätimme kaiverruttaa sormukseeni paikan ja päivän; A&D Grindelwald 15.7.17. Sveitsissä on muuten tapana hankkia kihlasormus vain morsiamelle ja vasta vihkisormukset molemmille.

Sormukseni on ajaton sekä siro, se on valkokultainen ja siinä on yhteensä 13 timanttia.

 

Luvan kysyminen isältäni 

Kaksi viikkoa ennen kosintaa isäni oli hakemassa postilaatikolta postia. Postia selatessaan ja rupatellessaan naapurille isäni huomio kiinnittyi hänelle osoitettuun kirjeeseen, missä oli ulkomaalainen postimerkki, jossa luki Helvetia. Isäni vilkas mielikuvitus laukkasi ja verenpaine kohosi hänen miettiessä, että minkähän huijauskirjeen uhriksi hän on joutunut. Isäni ei osannut yhdistää tätä heti Sveitsiin. Helvetia, kun on latinaksi Sveitsi ja vielä vanhankansan yleisessä käytössä sekä mm. postimerkeissä aika ajoin.  

Sulhaseni lähettämä kirje oli osoitettu isälleni jo kirjekuoren osoitetiedoissa luottamukselliseksi. Kirje oli kirjoitettu käsin suomeksi, osin googlen translateria kekseliäästi käyttämällä. Luottamuksellisuus tosin meni isältäni ohitse, koska hän säntäsi sisälle äidilleni ilouutisia kertomaan. Kuulin jälkeenpäin Danielilta, että kirje oli tarkoitettu vain isälleni, jotta kosinta olisi myös äidilleni yllätys ja hän kuulisi vasta meiltä. Siten äitini ei voisi vahingossa maratonpuhelujemme sivulauseessa lipsauttaa asiasta mitään minulle. Hän kun ei meinaa innostuessaan pysyä muutenkaan housuissaan. Melko hyvin hän osasikin pitää salaisuuden, vain kerran ihmettelin äitini outoa kommenttia.

 

Kihlaijaisjuhlaa vietimme vanhemmillani loppukesästä omatekemien herkkujen kera!
Kihlajaiskakussa kokeilin hieman tyyliä modernisoituun mansikkahääkakkuun marenkivoikreemi kuorrutuksella.

 

Sain lukea kirjeen jälkeenpäin kesälomalla, enkä välttynyt krokotiilin kyyneliltä. Se oli niin kauniisti kirjoitettu vaikkakin hieman huonohkolla suomella, mutta se jääköön sivuseikaksi. Ajatus ja ele oli tärkein! <3

Ps. Grindelwald on muuten käymisen arvoinen paikka, mikäli on suunnittelemassa häämatkaa tai muuten vain lomamatkaa Sveitsiin! Haluaisitteko kuulla lisää mahdollisia matka vinkkejä? Voisin kirjoittaa häämatka aiheisen postauksen Sveitsistä, sekä myös naapurimaistamme Italiasta, Ranskasta ja Saksasta.
 

-A –

No Comments

Leave a Reply

Behind the blog is writing Finnish woman who moved 8 years ago to Switzerland. I am married with Swiss husband and we have baby boy born in August 2019. We live in small village in middle of countryside next to the Swiss alps. I love everything that is visual and creative. Therefore interior, baking and traveling are big part of the blog besides the normal life. I also would like to know you as a reader. I am happy to receive your comments, greetings or feedback. Welcome on board!

Anniina

Archive

Connect

Follow

Latest Posts

Key words

×