Arkistot

Subscribe

Get the news right in your inbox!

Minun tarinani – miten päädyin ulkomaille asumaan?

16.9.2019 2 Comments

Olen luonnostellut tätä aihetta ja miettinyt, milloin olisi sopiva hetki julkaista tarina siitä, miten päädyin ulkomaille asumaan? Anni julkaisi @anninuunissa joku aika sitten oman tarinansa, kuinka hän vuosia sitten muutti Tukholmaan. Anni pyysi myös minua jakamaan tarinani siitä, kuinka minä päädyin asumaan Sveitsiin. Itse asiassa tuohon kysymykseen törmään yllättävän usein ja myös siihen, miksi juuri tänne. Uuden blogini myötä kenties teitäkin kiinnostaa kuulla, mitä tapahtui 8 vuotta sitten? 

Palataanpa ajassa hieman taakse päin

Elettiin vuotta 2011, olin keskeyttänyt muutamaa vuotta aiemmin lukio-opinnot ja olin valmistumassa Retail-merkonomiksi Tampereen kauppaopistosta. Halusin vakituisen työpaikan mielellään media-alalta, olinhan tehnyt päättötyöni ja pitkän työharjoitteluni Radio NRJ:lle juuri ennen valmistumistani. Työharjoittelun aikana juttelin yhden työkaverini kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. Hän sanoi, että lähtisi Au pairiksi katsomaan maailmaa, jos olisi vielä yhtä nuori itsekkin. Au pair -hommat kuulostivat todella kaukaisilta itselleni ja sitä paitsi englanninkieleni oli vitonen kouluasteikolla 4-10. Jo ajatuskin nauratti minä yksin kielitaidottomana ulkomailla, mutta jotakin tuosta keskustelusta jäi kuitenkin alitajuntaani kummittelemaan.  

Valmistumisen aikaan hain töitä ja pääsinkin muutamaan mielenkiintoiseen työhaastatteluun. Haastattelut eivät kuitenkaan johtaneet toivottuun lopputulokseen, sillä minulla ei ollut riittävästi alan kokemusta muihin hakijoihin verrattuna. Pettyneenä ja itsepäisyyspuuskassa muistin taannoisen Au pair -keskustelun. Tuumasta toimeen, googlasin aihetta ja loin itselleni profiilin AuPairWorld -nimiselle sivustolle, mistä voi etsiä itselleen host-perhettä ja isäntäperheet puolestaan Au pairia. Muistan tutkineeni maailman karttaa ja rajanneeni maatoiveisiin Sveitsin ja Itävallan. Syy siihen, miksi juuri nämä kaksi maata, oli kiinnostukseni nähdä Alpit. Ne sijaitsivat pääosin näissä kahdessa itselleni tuntemattomassa maassa, joten valintani oli valmis. 

Olin ollut jo 15-vuotiaasta kesätöissä ja paiskinut hommia ahkerasti kouluaikanakin vaatekaupassa sekä ABC-asemalla ja siinä ohessa tehnyt vuorotöitä yökerhossa ja ravintolassa. Työn tekoa oli jo useamman vuoden oikeastaan ”häirinnyt” koulunkäynti, joten minulla oli valmistumiseni jälkeen vakityöpaikka ravintola-alalta. Se tosin oli minulle vain väliaikainen tulonlähde opiskelujen ohella, eikä se mihin halusin täysipäiväisesti työllistyä.

miten päädyin ulkomaille asumaan?

Mihin oikein lupauduin hetken mielijohteesta?

Yhtenä päivänä sain sähköpostiini yhteydenottoviestin Au pair -sivustolta. Perhe Sveitsistä oli kiinnostunut palkkaamaan minut. Suomi oli edellisenä päivänä voittanut 2011 vuoden Jääkiekon MM-kultaa ja muistan vieläkin elävästi, kun sain puhelun perheeltä, että he todella haluavat minut Au pairiksi heille. Otin vastaan heidän tarjouksensa ja suljin puhelimeni. Muistan miettineeni, että mihin hittoon olenkaan ryhtymässä ja millä kielitaidolla muka pärjäisin? Mitä Sveitsissä edes on tai millainen se ylipäätään on maana? Muistan googlanneeni puhelun jälkeen, mitä kieltä Sveitsissä puhutaan ja onko täällä komeita miehiä? 😀

Kaverieni ja vanhempieni ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun ilmoitin lähteväni loppukesästä Sveitsiin vuodeksi. Maahan ja alueelle, missä puhutaan saksaa, enkä ollut päivääkään opiskellut sitä. Kuulin myös epäuskoisia kommentteja, että tuut sieltä maitojunalla kuitenkin takaisin. Miten pärjäisit siellä ilman kielitaitoa, kun englantisi on todella heikko? Silloin päätin, että seison vuoden vaikka päälläni siellä, mutta luonteeltani en ole luovuttaja ja en varmasti tule maitojunalla kotiin ennen aikojani.

Jäähyväiset kentällä olivat itkuisen haikeat. Muutaman tunnin päästä näin lentokoneen ikkunasta sateisen Sveitsin vihreinä kumpuilevan maaseudun. Minulla oli perhosia vatsassa ja päässäni tykytti pelkkiä kysymyksiä, mihin oikein olenkaan lupautunut? Onko host perhe minua vastassa, niinkuin oli sovittu? Miten esittelen itseni? Muistanko englanniksi sanoja?

Ensimmäinen vuosi ulkomailla

Vuosi Au pairina oli yksi elämäni mullistavimmista vuosista ja päätöksistä ikinä! Ehdottoman rohkea veto itseltäni, sillä olen perusluonteeltani ujo ja arka. Vuosi toi itseluottamusta, elämänkokemusta ja tietenkin se avarsi maailmankuvaani melkoisesti. Samalla se vuosi oli kaikkea muuta kuin helppo. Yksin, isossa karussa maailmassa ilman läheisten tukiverkostoa, mutta silti kaiken sen tunteiden vuoristoradan arvoista. Au Pairina oleminen ei ollut siis mitenkään erityisen kiva kokemus, vaikka en ollutkaan kuvitellut siitä liikoja. Vuosi oli rankka ja sujui vaihtelevasti, mutta silloiset Au pair -kaverit tekivät siitä kuitenkin ikimuistoisen! Hetkiä heidän kanssaan ja kaikkia reissujamme muistelen edelleen lämmöllä. Sain elinikäisiä ystäviä ja ai niin, opin myös sitä kieltä vuoden aikana!  

Aika vierähti kuitenkin lopulta nopeammin, mitä olin kuvitellut. Halu jäädä vielä toiseksikin vuodeksi Sveitsiin valtasi ajatukseni. Au pair työ ei ollut tosin enää vaihtoehto, joten aloin etsiä muita töitä ja sain työpaikan. Sen jälkeen joka kesä ajattelin, että en ole vieläkään valmis palaamaan Suomeen. Eihän siellä ollut itselleni mitään muuta kuin perhe ja ystävät. Koska mitään vakavia mieskuvioitakaan ei ollut Suomessa, jääminen oli sinänsä helppoa. Näin läheisiäni säännöllisesti suomilomilla, soittelimme ja sometimme, joten tämänkään vuoksi ei ollut syytä ryhtyä paluumuuttajaksi. Halu jäädä Sveitsiin kasvoi entisestään. Vuodet vierivät ja olin päässyt mukaan paikallisiin luistelukuvioihin. Olin harrastanut ja kilpaillut muodostelmaluistelussa pienen ikäni.  Sittemmin tapasin sveitsiläisen mieheni, vaihdoin työpaikkaa ja löysin tutkintoani vastaavan vakituisen työ.

Enää paluumuutto, ei juuri käy edes mielessäni. Elämäni on rakentunut ja juurtunut pikkuhiljaa tänne. Toki se ei ole pois suljettu vaihtoehto, ettemmekö koskaan voisi muuttaa Suomeen. Järkevästi ajateltuna se ei olisi välttämättä kannattava vaihtoehto tässä kohtaa elämää, ajatellen eläkesäästöjä ja muita taloudellisia asioita pitemmällä tähtäimellä. Haaveenamme olisi kuitenkin omistaa kesämökki järvenrannalta ja viettää kesät Suomessa.  

Suomalaisella sisulla pärjää kuka vain, missä vain!

Näin yksi päähänpisto muutti koko elämäni suunnan. Jos joku olisi silloin sanonut, että 8 vuoden päästä asut Sveitsissä, puhut sujuvasti business englantia, pärjäät sveitsinsaksalla, olet äiti ja naimisissa paikallisen kanssa ja lapsellasi on kaksoiskansalaisuus, niin en kyllä olisi uskonut! Tuskin, sitä olisi moni muukaan läheiseni uskonut. Minulla oli pienenä haaveena ”päästä” naimisiin ja saada pari lasta. Muistan haaveilleeni ensimmäisenä vuonna omilla huonekaluilla sisustetusta kodista, toimistotyöstä ja omasta moottoripyörästä. Nyt nämä asiat ovat toteutuneet jo vuosia sitten ja uusia haaveita on syntynyt vanhojen tilalle. Kannattaa siis haaveilla, koska ne haaveet tuppaa toteutumaan, jos niiden eteen tekee töitä.

Ihan hullua ajatella, että olen asunut lähes 1/3 elämästäni jo täällä. Toisaalta se tuntuu pitkältä ajalta, mutta toisaalta muistan kuin eilisen, kun laskeuduin Zürichin lentokentälle ensimmäistä kertaa. Olen ylpeä itsestäni, että olin riittävän rohkea ja lähdin päättäväisesti kohti tuntematonta miettimättä sen enempää, miten pärjäisin. Olen sitä mieltä, että suomalaisella sisulla pärjää, kuka vain, missä vain! Kielitaitokaan ei todistetusti ole este, kielen oppii, kun on pakko opetella ja kommunikoida. Usein bodylanguage vie jo pitkälle, ja joka päivä oppii uusia sanoja ja ihmiset ovat yleensä ymmärtäväisiä ulkomaalaisia kohtaan maassa kuin maassa. Asuminen toisessa maassa edellyttää kuitenkin halua elää, oppia ja toimia maassa maan tavalla.  

Haluatko kuulla kivasta ja kamalasta Au pair kokemuksesta tarkemmin? Jätä kommenttia, oletko joskus haaveillut ulkomaille muutosta tai kerro miten, sinä päädyit ulkomaille?  Nämä tarinat ovat aina yhtä uniikkeja ja mielenkiintoisia lukea.

♥ Anniina

Lisää meidän kuulumisia löydät Instagramin puolelta: @mountainsoul.ch

Lue myös:

Synnytys tarina – rautakaupasta sairaalaan

♥ Ensimmäiset viikot kotona – vauva 1kk

♥ Helppo ja virkistävä vadelmanlehti jäätee

2 Comments

  • Annin Uunissa 7.10.2019 at 05:11

    Ihana kun teit tämän postauksen 🙂 Ihana tarina <3

    • Anniina 7.10.2019 at 11:11

      Kiitos Anni <3 🙂

    Leave a Reply

    Behind the blog is writing Finnish woman who moved 8 years ago to Switzerland. I am married with Swiss husband and we have baby boy born in August 2019. We live in small village in middle of countryside next to the Swiss alps. I love everything that is visual and creative. Therefore interior, baking and traveling are big part of the blog besides the normal life. I also would like to know you as a reader. I am happy to receive your comments, greetings or feedback. Welcome on board!

    Anniina

    Archive

    Connect

    Follow

    Latest Posts

    Key words

    ×