Arkistot

Subscribe

Get the news right in your inbox!

Synnytys tarina – Rautakaupasta sairaalaan

11.9.2019 No Comments

Etenkin raskaana olevia, äidiksi haluavia ja miksei myös muitakin kiinnostaa aina synnytystarinat. Vertaiskokemukset ovat erilaisia ja mielenkiintoisia, joten haluan kertoa myös oman kokemukseni synnytyksestä.  Kuten jo vihjasin moni ehti raskauden aikana kysyä synnytänkö Suomessa? Kääntäessäni asian toisin päin, en keksi oikeastaan yhtään hyvää syytä, miksi olisin synnyttänyt Suomessa? En, vaikka synnytys Sveitsissä ei mennytkään kaikilta osin ihan nappiin.  

Raskausviikolla 40+0 olin jo parin viikon ajan saanut säännöllisen epäsäännöllisesti kivuttomia supistuksia etenkin iltaisin ja öisin. Kivuliaita supistuksia alkoi ilmaantua, mitä lähemmäksi laskettu aika (27.7.) koitti. Tai no, tuolloin olin oikeastaan vielä autuaan tietämätön, kuinka kovalta kivulta supistukset oikeasti tuntuisivat. Selän jomotuksista päättelin, että vatsan kovettumiseen liittyvät vihlaisut selässä olisivat supistuksia. Näin jälkeen päin pystyn varmaksi sanomaan, että nuo tuntemukset olivat niitä lieviä supistuksia. 

Raskaus yli lasketun ajan

Kun raskauteni eteni yli lasketun ajan, sain ohjeeksi tulla sairaalaan yliaikaiskontrolliin kahden päivän päästä.  Sveitsissä kontrollit aloitetaan heti ja yliaikaisuutta seurataan synnytyssairaalassa tiheästi. Kontrollissa tehtiin ultraus, jossa kaiken todettiin olevan hyvin, vauva oli oikeinpäin, kuten hän oli ollut jo edellisessäkin ultrassa. Vauva oli myös jo todella alhaalla, joten pään kokoa ei pystytty enää kunnolla mittaamaan. Vauvan tilaa seurattiin käyrillä noin 45 minuuttia. Tilanne oli siis melko hyvä vielä mahdolliseen spontaaniin synnytykseen. Kätilö teki kuitenkin nk. kalvojen pyörittelyn, koska toimenpiteen uskotaan joissain tapauksissa vauhdittavan synnytyksen alkua. Mukaani sain myös pieniä, homeopaattisia kuulia, sillä niissä oli kuulemma luonnollista käynnistymistä auttavia tekijöitä. Seuraavan kontrolliajan sain kolmen päivän päähän. 

Tästä niin kutsutusta kalvojen pyörittelystä seuraavana iltapäivänä irtosi limatulppa. Olin jo toivossa, että synnytys alkaisi vihdoinkin. Kunnes luin artikkelin, että irtoamisesta huolimatta synnytyksen käynnistyminen voi kestää tunneista päiviin, ellei jopa viikkoihin. Niinpä jäimme odottelemaan tapahtuisiko mitään.. no eipä sitten tapahtunut. 

synnytys

Vippaskonstit käyttöön

Ennen seuraavaa kontrollia olin saanut sairaalasta ohjeeksi kokeilla kaikkia mahdollisia vippaskonsteja synnytyksen käynnistymiseksi. Olin käynyt kävelyllä ja saunassa sekä juonut vadelmanlehtiteetä, koska näistä ei ollut apua, päätin kokeilla rentoutumisen sijaan raskaampia vaihtoehtoja. Niinpä kävimme yhdessä Danielin kanssa tekemässä porrastreeniä lähimaastossa ja treeni saikin aikaan kivuttomia supistuksia, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Tässä vaiheessa alkoi iskeä turhautuminen. Selkeitä merkkejä synnytyksen lähenemisestä oli, etenkin öisin, mutta aamulla heräsin aina yhtenä kappaleena. Seuraavassa yliaikaiskontrollissa 1.8. käytiin läpi kaikki samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Tosin tällä kerralla saimme tulevan kontrolliajan lisäksi ajan 6.8. synnytyksen lääkkeelliseen käynnistykseen. Lääkäri kertoi myös käynnistyksen riskeistä ja siitä kuinka helposti synnytys sitten päätyisi sektioon. Sveitsissä sektioon viedään todella helposti jo pienimmistäkin syistä, kuten oksitoniinin aikaan saamista liian tiheistä supistuksista. Halusin välttää käynnistämistä viimeiseen asti, joten olin valmis tekemään kaikkeni luonnollisen synnytyksen eteen. 

Perjantai-iltana 2.8. kävimme jälleen kerran kävelemässä portaita ympäri mäkistä maalaiskyläämme ja taas sain aikaiseksi kivuttomia supistuksia. Yöllä supistukset muuttuivat kivuliaammiksi kuin muutamana edellisenä yönä, joten nukuin todella huonosti. Seuraavana aamuna supistuksia tuli vieläkin tasaisesti noin 1-2 tunnissa. Päätimme lähteä ostoskeskukseen hieman kävelemään, jotteivat supistukset lopahtaisi. Supistuksia tuli puolenpäivän aikaan edelleen yhtä säännöllisesti, joten päästyämme kotiin kävelimme vielä läheisen joen varteen vilvoittelemaan. Iltapäivään mennessä supistusväli tiheni noin 2-4 tunnissa, joten suunnittelimme pesevämme illalla vielä ikkunoita, jotta saisin rasitusta ja supistukset tihenisivät entisestään. Ikkunanpesuun liittyi myös hyttysverkon hankinta vauvan huoneen ikkunaan, joten  lähdimme vielä hakemaan sitä läheisestä rautakaupasta. 

Rautakaupasta lisä jännitystä

Lähtiessämme noin klo 17.30 kauppaan sain useita supistuksia 15 minuutin automatkan aikana, joten aloin kellottaan niitä. Siellä sitten rautakaupassa nojailin hyllyihin, Danieliin ja milloin mihinkin sillä välin, kun Daniel vielä tutki casualisti akkuporakoneosastoa. Huumoria ei tosin hommasta puuttunut, sillä naureskelimme yhdessä, kuinka mielenvikaisia (lue epätoivoisia) olemme supistuksien ylläpitämiseksi ja luonnollisen synnytyksen aikaan saamiseksi. Heh!

Päästyämme kotiin ikkunan pesut jäivät haaveeksi. Oli pakko huilata, mutta päätimme vieläkin odotella. Kun alle 10 minuutin välein tulleita supistuksia oli jatkunut yli kahden tunnin ajan, soitimme sairaalaan. Saimme ohjeeksi lähteä kohti sairaalaa, joten yhdeksän aikaan illalla pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut sairaalakasseineen ja ajoimme 10 minuutin matkan sairaalalle. 

Siellä meidät vastaanotti alun perin ruotsista kotoisin oleva mukava kätilö, joka vei meidät synnytyssaliin. Täällä kaikki tutkimukset tehdään salissa, joten huone oli minulle jo ennestään tuttu yliaikais kontrolleista. Olin käyrillä noin 45 minuuttia, jonka jälkeen ultrattiin ja todettiin kohdun kaulan olevan auki. Jäimme sairaalaan positiivisen streptokokki B:n takia, sillä ensimmäinen antibioottitiputus piti ehtiä antamaan 6 tuntia ennen synnytystä. Lisäksi minulle annettiin synnytyskanavaa pehmentävä ja rentouttava suppo. Saimme luvan vielä käydä kävelemässä ympäri sairaalaa ja pihalla haukkaamassa raitista ilmaa.

synnytys

Paniikki synnyssalissa

Takaisin synnytys huoneeseen päästyämme kätilön vuoro vaihtui ja saimme kätilöksi, naisen, joka puhui ainoastaan saksaa. Huomasin melko pian, ettei hän ollut yhtään samalla aaltopituudella kanssani. Meidän kemiamme ja kielitaitomme eivät kohdanneet sitten mitenkään päin, joten tunsin oloni todella turvattomaksi synnytyksen ollessa jo ihan nurkan takana. Minuun iski paniikki ja menin jonkinlaiseen shokkitilaan. Kroppani ja etenkin jalkani alkoivat täristä, enkä pystynyt kontrolloimaan vapinaa.

Jalat vain vispasivat, yritinpä sitten nojailla tai makoilla sairaalasängyllä. Synnytysvalmennuksessa opitut hengittely tekniikat ja rentoutuminen herpaantui, koska jouduin keskittymään nyt myös vapisemiseen. Siitä alkoivat pitkät, kivuliaat ja väsyneet tunnit synnytyshuoneessa. Sain ohjeeksi lepäillä ja yrittää nukkua. Se oli vain toiveajattelua, koska tärisin holtittomasti ja siinä samalla yritin vielä kestää muutamien minuuttien välein tulevia, kivuliaita supistuksia. Kestin kipua paremmin etukumarassa, sänkyyn tai pöydän laitaan nojaten. Jostain syystä kaikki supistukseni eivät näkyneet käyrillä ja niitä hoitaja sekä kätilö vähän ihmettelivät. Onneksi he lopulta uskoivat minua, kun näkivät kuinka tuskissani olin. Tunnit vierivät, eikä minulle tarjottu minkäänlaista kivunlievitystä missään vaiheessa, mitä hieman näin jälkikäteen kyllä ihmettelen. 

Koska ajantajuni tuolta yöltä on hieman hukassa, en ole ihan varma, mutta noin klo 3 aikaan minulta menivät lapsivedet. Samalla tunsin pahanolon vyöryvän ylitseni ja aloin oksentaa. Kaikki sekin vähä, mitä olin pystynyt lauantaipäivän aikana syömään tuli ylös. Supistuskipu koveni saman tien niin rajusti, että oloni muuttui sietämättömäksi ja tuntui etten kestä kipua enää yhtään. Olo oli kutakuinkin niin paha, että muistan kysyneeni, kuka hullu tekee lapsia? Seuraavaksi kätilöni vielä kyseenalaisti vesien menoa ja halusi tietää, olenko varma etten vain pissannut alleni. Siinä kohdin vähät välitin hänen epäammattimaisuudestaan ja vaadin Epiduraalia.  Kätilö puolestaan keksi sitten pyytää allekirjoittamaan jotain papereita ennen kuin anastesia lääkäri sen antoi. Arvatkaa vain, pystyinkö lukemaan niitä kivuissani, joten en siis tiedä, mitä allekirjoitin? 

Epiduraalin jälkeen synnytys oli helppoa

Epiduraalin saamisen jälkeen kivut helpottivat heti ja sain jopa torkuttua hieman. Noin kuuden aikaan aamulla kätilö tarkasti tilanteen ja sain luvan alkaa ponnistella, jos siltä tuntuisi. Kätilö kuitenkin häipyi salista, joten ponnistus tarpeen tullessa soitimme kellolla kätilöä paikalle. Hän ei kuitenkaan tullut, koska 3 muutakin naista synnytti samaan aikaan ja hän oli ainoa kätilö. Siinä kohtaa oli mahtavat fiilikset. En uskaltanut ponnistaa vaan päin vastoin yritin jopa pidätellä. Danielkin ehti jo käydä käytävällä huhuilemassa apua ja pian onneksi aamuvuoroon tullut uusi, mukavampi kätilö saapui paikalle. Olen iloinen, että kätilön vaihto tapahtui juuri ennen H hetkeä! En osaa sanoa, kauanko ponnistusvaihe kokonaisuudessaan kesti, mutta siitä, kun lääkäri ja kätilö antoivat luvan ponnistaa ja he olivat asemissaan niin ponnistuksia oli noin 3-5 kertaa. Mielestäni nopean ja helpon ponnistelun jälkeen minä sain ohjeeksi vain hengitellä. Lääkäri ja kätilö pyyhkivät poikaa, Daniel sai leikata napanuoran ja sitten sain pikkuisen paitani alle lämmintä ihoani vasten. Pienen terveen poikavauvamme syntymäajaksi kirjattiin elokuun 4. klo 07.10 ja strategisiksi mitoiksi 50cm, 3940g. Olimme kaikki onnesta häkeltyneitä.

synnytys

Synnytys kesti 14 tuntia ja aika laskettiin siitä, kun supistuksia tuli tiheästi eli alle 10 minuutin välein. En tiedä, onko se ensisynnyttäjälle pitkä, keskiverto vai lyhyt aika. Tarpeeksi pitkältä ja kivuliaalta se kyllä tuntui! Selvisin myös melko vähäisillä vaurioilla, vaikka toisen asteen repeämiä jouduttiin hieman tikkailemaan. Mieslääkärin kommentti tikkauksen päätteeksi on jäänyt elävänä mieleeni ”olen kyllä niin tyytyväinen työhöni”, mitä hän sillä ikinä sitten tarkoittikaan.. 😀

Synnytys salista meidät vauvan kanssa siirrettiin sairaalasängyssä siirtymähuoneeseen, missä saimme yhdessä perheenä syödä aamupalaa ja viettää aamun ensimmäisiä tunteja ennen osastolle siirtymistä. Seuraavat 5 päivää jaoin sairaalahuoneen äidin kanssa, joka synnytti tunti minun jälkeeni. Olisimme voineet toivoa myös perhehuonetta, mutta siitä olisi pitänyt maksaa noin 250 e / yö lisämaksua, joten päädyimme olemaan ihan tavallisessa huoneessa. Onneksi tuoreella isillä oli kuitenkin rajaton vierailu mahdollisuus. Daniel vietti päivät meidän kanssamme ja nukkui yöt kotona. 

Vaikka moni asia ei synnytyksen aikana mennyt kuten Strömsössä, synnytyksestä ei onneksi jäänyt kuitenkaan mitään traumoja. Toki kätilön suhteen toivoisin olevani onnekkaampi jatkossa, jos meille suodaan vielä lisää lapsia.  

Ensimmäiset päivät vanhempina ja sairaalassa oleminen oli todella painostavaa sekä stressaavaa. Mitä tapahtui? Tästä lisää ensi kerralla.

♥ Anniina

Lisää meidän kuulumisia löydät Instagramin puolelta: @mountainsoul.ch

Lue myös:

♥ Tervetuloa seuraamaan uutta blogiani

♥ Helppo ja virkistävä vadelmanlehti jäätee

♥ Ensimmäiset viikot kotona – vauva 1kk


No Comments

Leave a Reply

Behind the blog is writing Finnish woman who moved 8 years ago to Switzerland. I am married with Swiss husband and we are expecting our first baby to born in July 2019. We live in small village in middle of countryside next to the Swiss alps. I love everything that is visual and creative. Therefore interior, baking and traveling are big part of the blog besides the normal life. I also would like to know you as a reader. I am happy to receive your comments, greetings or feedback. Welcome on board!

Anniina

Archive

Connect

Follow

Latest Posts

Key words

×